Noppapeli

www.stumppi.fi/blogit/Noppapeli

Noppapeli

Sukupuoli: Nainen
Kirjoituksia: 9
Luokka: Lopettaneet


2. viikko: pohdiskelen tätä riippuuvuutta.

11.4.2017 9:15 - ei kommentteja

Toinen viikko meneillään ja aika samoilla fiiliksillä kuin viime viikolla. Äsken töihin tullessa työpaikan ovella istui tyyppejä kahvit ja röökit kädessä auringossa. Näytti niin mukavalta...painalsin ohi kovaa vauhtia. Jos polttaisin, istuisin tässä työpisteellä nyt kylmin käsin haisemassa tupakalta.

Olen miettinyt, että tupakointi ja sen lopetus ovat kyllä paljon moniulotteisempia asioita kuin monesti ajatellaan ja mitä esimerkiksi tupakan lopetusvalistuksessa puhutaan. Jotenkin tupakka ottaa sellaisen tunteiden säätelijän roolin ja siinä mielessä se on paljon enemmän kuin vain "tapa". Kun se aiheuttaa riippuvuutta, niin se tarkoittaa just sitä, että sitä alkaa kuvitella ja tuntea, että ei pärjää elämässä ilman tupakkaa. Että arkipäivää, vastoinkäymisiä tai stressiä ei kerta kaikkiaan kestä ilman, tai että juhlahetket ja elämän kohokohdat eivät enää tunnu miltään ilman tupakkaa. Sitä alkaa jotenkin kuvitella, että ei kestä erilaisia tunteita ilman tupakkaa.

Luulen, että näitä monia ulottuvuuksia ei oikein tajua, jos ei itse ole tupakoinut, eikä niitä myöskään halua tiedostaa sinä aikana kun tupakoi. Minusta tästä tupakan ja tunne-elämän linkistä pitäisi puhua enemmän tupakkavalistuksessa. Tuon pelon takia, että elämä ei enää tunnu miltään, tupakoivia ei usein motivoi riittävästi joku puhe raikkaasta hengityksestä, rahansäästöstä ja muusta sellaisesta, joka tupakoimattomalle tuntuu ehkä järkevältä.

6. päivä, tippa linssissä.

6.4.2017 12:26 - 2 kommenttia

Mynthon huulessa aamupäivän läpi. Hassua, huomaan, että tuo pastilli tulee mieleen nyt aina samoissa kohdissa ja samoin aikavälein, kuin missä aikaisemmin olisin polttanut tupakan. Näinköhän saan tästä hyvän korvikkeen. Yritän nyt ehdollistua Mynthonin ihanuuteen oikein kunnolla.

Muuten tuntuu, että tällä viikolla on päivät olleet ihan kuin toistensa kopioita. Huomenna on vapaapäivä, ja se on kiva juttu.

Tupakoimattomuuden kanssa menee siis aika helposti edelleen. Joku ihmeellinen suru se hiipii puseroon kuitenkin. Itkettää vähän väliä. Samalla tavalla herkkä olo kuin olisi kuukautiset, mutta ei ole. Uskoisin, että se on vieroitusoire. Vaikka hassua on se, että aikaisemmilla kerroilla olen ollut surullinen nimenomaan siitä, että en saa enää polttaa tupakkaa, nyt jostain muista asioista. Ja jos asiaa ajattelen, niin ei edes tunnu siltä, että tupakka olisi tähän suruun sellainen akuutti parannuskeino. On tuntunut surulliselta se, että olen yksinäinen, ei ole miestä. Äsken lähdin tätä itkuisuutta pakoon kävelylenkille, kun ei täällä mitään töitäkään ole. Kävelin kauniissa kevätsäässä, välillä itkin, tavallaan ihan syyttä suotta, itkua vain tuli. Tuntui, että olenko nyt ihan järjissäni :D Sitten ehkä puolen tunnin jälkeen mieli parani, kävely varmaan auttoi. Nyt olen taas balanssissa, hetken... On tämä kyllä outoa.

5. päivä

5.4.2017 23:24 - ei kommentteja

Ei kummempia mielitekoja tänäänkään. Olen kyllä tarkoituksella yrittänyt olla ajattelemattakin tupakkaa kovin perinpohjaisesti ja jos näin jonkun röökillä, katsoin mielummin muualle kuin jäin siihen hekumoimaan. On edelleen vähän kireä olo, kaikki kanssaihmiset ärsyttää. Ja sitten sellainen surullinen olo, itku vois tulla helposti. Mutta kumma kyllä tämä surullisuus ei sitten kuitenkaan yhdisty mielessä siihen että on "menettänyt" tupakoinnin, kuten aikaisemmilla kerroilla. Tämä ihme eroahdistus on aiemmilla kerroilla ollut paha selätettävä. Nyt on muuten vaan surullinen olo, mutta onhan se varmaankin kyllä vieroitusoire.

Mä oon käynyt kävelylenkeillä kun on alkanut tulla hermostunut tai surullinen olo. Se vähän auttaa, piristää. Ja sinistä Mynthonia kuluu, vaikken oikeasti edes tykkää siitä, mutta jotain vahvaa pitää nyt olla.  Toikin tuntuu laimealta oikeastaan. Mietin pitäiskö vaihtaa oikeen Fisherman\'s Friendiin.

4. päivä: identiteetti ja tupakoinnin seksikkyys

4.4.2017 10:19 - 2 kommenttia

Töissä taas. Palkitsin taas itseni tänä aamuna tupakka-askin hintaisella herkkuaamiaisella työpaikan kahvilassa. Sitten koitan ahkerasti ajatella kaikkai hyviä puolia, mitä ihan joka hetki tulee siitä, ettei polta. Yksi sellainen tosi iso juttu itselle on se, että voi ajatella tuoksuvansa, näyttävänsä ja kuulostavansa raikkaammalta ja paremmalta muiden edessä. Nuorempana tupakointi ei aiheuttanut mitään kummempia näkyviä haittoja, mutta nyt tuntuu, että se näkyy harmaana ihona, kuuluu sellaisena tukkoisena röökimuijan äänenä ja tietenkin haisen koko ajan tunkkaiselta jos poltan, vaatteet, hiukset, iho ja kaikki. Niin nyt olen joka hetki ollut jotenkin kivasti tietoinen siitä, että olemukseni on kaikin puolin freshimpi. 

Tuntuu, että ensimmäistä kertaa tupakoitsijan elämässäni minusta tuntuu, että olisi hienompaa olla tupakoimaton kuin tupakoija. Ajatelkaa! Siis joku sellainen "koulun makeimmat tyypit polttaa" -ajattelu on saanut mut pauloihinsa joskus kun olin 13 -vuotias, enkä ole päässyt siitä sen koommin eroon! Olen halunnut välillä lopettaa polttamisen, mutta tavallaan koskaan ennen en ole halunnut luopua tupakoijan identiteetistä (jos nyt osaan selittää mitä tarkoitan). Siinä on mun mielessä ollut jotain seikkailuun, letkeään elämäntyyliin ja vaarallisuuten liittyvää seksikkyyttä ilmeisesti, ja samoin olen mieluummin halunnut tapailla tupakoivia miehiä (tai sellaisia, jotka ovat lopettaneet). Nyt tuntuu kyllä toiselta. Jos vaikka ajattelen omanikäisiäni tupakoivia miehiä, niin ei se kovin seksikkäältä ajatukselta tunnu. Uskoisin, että tämä uusi ajatus voi olla iso apu siinä vaiheessa, jos iskee se sellainen suru ja eroahdistus tupakasta.

Yksi juttu, minkä luulen minua kyllä auttavan, on se, että mulla on kokemusta pitkästä tupakoimattomasta ajasta, noin seitsemän vuotta polttamatta. Siis tiedän varmasti, että KAIKKI asiat tuntuvat paremmalta ilman tupakkaa. Kun kuluu x määrä aikaa, ei ole sellaista asiaa, joka tuntuisi paremmalta tupakan kanssa. Tupakka ei siis mitenkään luonnostaan "kuulu" tai korosta mitään hyvää asiaa (eikä myöskään paranna mitään huonoa asiaa), ellei ihmisen oma riippuvainen mieli sitä liitä joihinkin tilanteisiin. Jopa humalatila oli lopultakin ilman tupakkaa paljon paljon parempi, raikkaampi jotenkin, ja krapulassakin olo vähemmän tunkkainen. Mulle nyt humalassa olo ei ole mikään elämän suola, mutta mainitsin sen tässä, koska monelle kuitenkin tupakka ja alkoholi nimenomaan ovat sellainen parivaljakko, jonka AINAKIN kuvittelisi olevan erottamattomasti toisiaan kruunaavat asiat. Mutta mulla on toinen kokemus. Ja tämän kokemuksen siitä, että tupakkaa kyllä lopulta lakkaa tarvitsemasta mihinkään, aion nyt pitää visusti mielessäni ja käyttää sitä voimavaranani. Toivoisin, että voisin siirtää sen ajatuksen myös kaikille muille, jotka kärvistelee siinä luulossa, että menettävät rakkaan ystävän ja suuren nautinnon. Mutta tiedän, että se ei ole mahdollista, ei ketään toista ihmistä pysty vakuuttamaan oman kokemuksensa pohjalta. Mäkään en uskonut kun joku sanoi, ajattelin vaan, että siinä nyt puhuu joku sellainen säästöliekillä elävä, pelokas nössö, joka ei osaa nauttia elämästä, ja jolle elämän suurinta nautintoa edustaa kävelylenkki ja sen päälle vesilasi. Taas tullaan tähän identiteettiasiaan ja siihen, että tupakoijat ovat mun mielikuvissa olleet jotenkin jännittävämpää ja seksikkäämpää sakkia. Ihmeen sitkeä mielikuva.

3. päivä. Töissä.
3.4.2017 9:40

Eka päivä kunnialla ohi!
2.4.2017 22:28

No nyt!
1.4.2017 20:22

No just :(
30.3.2017 14:06

Päivämäärä päätetty!
27.2.2017 13:40

Jaa kirjanmerkki Jaa kirjanmerkki: ...

Hengitysliitto ry, Oltermannintie 8 / PL 40, 00621 Helsinki, puh. 020 757 5000.
Tilaa tupakoinnin lopettamiseen liittyvää materiaalia. Rekisteriseloste