Kärmes

www.stumppi.fi/blogit/Kärmes

Kärmes

Sukupuoli: Nainen
Kirjoituksia: 5
Luokka: Päätöksen tehneet


Neljäs päivä osa 3.

8.5.2017 20:02 - ei kommentteja

Pointti kuitenkin on se että lopettaminen ei ole vain päättämistä ja sillä hyvä vaan jatkuvaa prosessointia jota ohjaa mitä ihmeellisemmät asiat ja ajatukset. Tärkeää on ymmärtää itse ja hahmottaa mistä kaikki johtuu, muuten tipahtaa helposti virran vietäväksi. Se että saa puhua asiasta suoraan ja marmattaa, helpottaa kummasti, muuten pääkopassa ainakin itsellä olisi varsinainen jouluruuhka. Tietysti on suotavaa että vastapuoli kykenee ottamaan asiat vastaan rauhallisesti ja ymmärtäväisesti, jaksaa vielä tsempatakin sen päälle että on kuunnellut toisen ajatuksia päässä pyörivistä sirkuksista ja haaveista polttaa omat vaatteet raivon vallassa.. Ei kuuntelijan roolikaan kaikille sovi... 

Tälläkin avautumisella on merkityksensä vaikkei tätä kukaan lukisikaan, ja jos lukee, toivon että saisi apua omaan jaksamiseensa. 

Palaamme asiaan lähiaikoina. 

Neljäs päivä osa 2.

8.5.2017 19:56 - ei kommentteja



<div>Mitä tukemiseen tulee, korvaamattomia ovat ihmiset joille tästä asiasta voi puhua suoraan ilman kiertelyä ja kaartelua. Pahemmin en ole asiasta huudellut enkä ajattelutkaan mainostaa, en halua suorituspaineita tästä tempauksesta, saati että joku tulee jakamaan niitä "viisaita neuvoja", minussa asuu kuitenkin tupakoija joka on hyvin herkillä vielä asian suhteen. Liian viisaat neuvot saattaisivat aiheuttaa helposti pöllähdyksiä kukkahattu ihmisten kuontaloissa... Päätös ja taistelu on kuitenkin minun, kovapäinen osuus saattaa myös liiallisia neuvoja kuunnellessa päättää "kostaa maailmalle" ja aloittaa piruuttaankin uudestaan.. Jospa tähän ei ajauduttaisi enää. 
<div>Mitä vielä lopettamiseen tulee, alku on hiton hankala. Minun päätökseni kypsyi pitkän aikaa ja Champix resepti odotti hakijaansa. Eräänä päivänä hirtti sitten kiinni niin reippaasti että oli rohkeutta hakea lääkekuuri. 
<div>Tapahtumia edelsi eräs perjantai päivä joka kului rattoisasti kavereiden kanssa viihteillessä, olutta tuli juotua vähän ja tupakka maistui... tai oikeastaan ei maistunut, ärsytti. Lauantai meni kotosalla jotain perusjuttuja touhuillessa ja laskin että tupakat riittää seuraavaksi päiväksi enkä siis jaksanut vaivautua kauppaan. 
<div>Su aamuna kuitenkin jäljellä oli vain yksi eli kaksi vähemmän kuin normaali aamuina kului ennenkuin pääsi puusta pitkälle. Ongelmana oli että kaupat aukeaisivat vasta 11 aikaan ja en viitsisi kahta kertaa kylillä ajella. Kuin narkomaani tongin koko huoneiston läpi ja moneen kertaan, josko jostain löytyisi tupakkaa, olo oli karmiva. Siinä vaiheessa kun riensin parvekkeelle saksien kanssa leikatakseni pitkäksi jääneestä tupakan tumpista kärjen pois ja jatkaakseni  sen polttamista, tajusin että ei helvetti, nyt on menty liian pitkälle. Tunnin istuin tämän jälkeen keittiönpöydän ääressä ja naputtelin sormenpäät kipeiksi. Ennen 11 kävin ostamassa tupakkaa ennen kauppaan menoa ja maku oli järkyttävä, toi tullessaan vielä huonon oloa. Kaupassa käynti sujui ärtyisästi. Tämän jälkeen ajelin pitkin kyliä kytäten kelloa vaikka päämäärää, apteekki aukeaisi vasta klo. 12.00. Hyvissä ajoin ovien avaamista seisoin tärisevänä, sokerit alhaalla jokseenkin peloissani oven ulkopuolella, huomasin muistuttavani kärsimätöntä psyykepotilasta. Päätin lukea esitteitä jotta vaikuttaisin edes jotenkin selväjärkiseltä. Apteekin täti oli mukava ja lämmin, Champix lähti mukaan ja olo oli samalla helpottunut mutta hämmentynyt.

Neljäs päivä osa 1.

8.5.2017 19:55 - ei kommentteja

<div>Tämä päivä onkin ollut jo parempi kuin eilinen, toistaiseksi olen välttynyt raivareilta. Eilen iltapäivällä/ iltamassa kiristi kyllä niin reippaasti nutturaa ettei vallan tosi.. Ellen olisi tiennyt että tämä riippuvuus sen aiheuttaa, olisin voinut kuvitella tulleeni hulluksi. 
<div>Nurisinkin jo eilen keskustelu puolella kun raivosin ensin sille etten saa mitään aikaiseksi (lamaannutti eilen ja huolella), sitten kun sain revittyä itseni pyykikoneen äärelle, alkoi raivoaminen ensin märille pyykeille, sen jälkeen pesuun meneville (uskokaa tai älkää, pesuainetyyny ei mene helposti rikki vaikka se paiskaa voimallisesti rumpuun), tämän jälkeen riemastuin puhtaille viikkaamattomille pyykeille ja haaveilin polttavani ne... Onneksi ymmärsin mennä sohvalle rauhoittumaan... Täältä sainkin sitten henkistä apua kun toinen lopettaja kertoi samanmoisista pyykinpesu ongelmistaan, oli ajatellut jopa heittää puolet kamoistaan parvekkeelta alas.. Ihanaa vertaistukea.. Kyllähän näille saa itsekin nauraa kun on tilanne mennyt ohitse ja huomaa kuinka kipeän koomista tämä touhu on kaikessa vakavuudessaan... 
<div>Tämä päivä on mennyt siis ihan hyvin, on toki ollut paljon menoa ja aktiviteettia kavereita nähdessä ja kampaajalla käydessä. Tupakka on toki mielessä vähän väliä, varsinkin kun tapatupakointi muistuttaa itsestään; ennen sitä ja ennen tätä, ruokaa ennen, ruoan jälkeen, tällä paikalla ja tähän kellon lyömään. Onneksi nuo ovat menneet tänään kohtuudella ohitse vaikka veitsen terän lailla tunne tuleekin. Sellaista kunnon tupakanhimoa mitä edelliset päivät sisälsivät ei ole onneksi vielä tullut tänään, eivät ole kellot soineet taukoamatta päässä ja kieli hapuillut turhaan suussa löytääkseen maun. Jospa tämä alkaisi helpottaa pikku hiljaa ja voisi keskittyä rakentamaan uudelleen oman rytmin ilman tuota myrkkyä. Helpompi kieltäytyä polttamasta kun ei koko ajan pyöri sama virsi päässä

3 päivää savuitta

7.5.2017 18:35 - ei kommentteja

Viime tekstissä pohdin olisiko harrastus nyt tässä... No toistaiseksi vaikuttaa lupaavalta vaikka on kyllä sellainen väsytystaistelu menossa... Eilen mietinkin että jos tämän sodan voitan niin uusiksi en ehkä haluaisi koskaan ottaa. Onneksi on tuo Champix käytössä, muuten olisi varmasti valkoinen lippu noussut jo hyvän aikaa sitten poterosta heilumaan...

Eilen oli siis toinen savuton päivä ja voi luoja mikä sirkus kävi päässä. Kauheat tupakantuskat koko päivän ja iltaa kohti vauhti kiihtyi. Illalla olin äkäinen kun ampiainen ja kauhean levoton vaikka samalla ihan poikki. Onneksi iltalääkkeen aika koitti ja alkoi elämäkin helpottaa. Jostain luin että kolme ekaa päivää on helvetillisimmät, sitten pitäisi helpottaa. Onhan toki persoonakohtaisia asioita nämä mutta olisi suotavaa alkaa helppaamaan.

Tänään ollut muuten ok päivä mutta väsymys ja saamattomuus loistaa läsnäolollaan, sitten voi kivasti hermostua itseensä kun hommat tekemättä. Uskon että kyseessä on vain ja ainoastaan tämä kirottu riippuvuus. Jos ei saa tahtoaan läpi jankkaamalla tekosyitä polttamiselle enkä kerkee esim. töissä edes ajattelemaan asiaa niin pistetäänpä lamaannus päälle ja levy soimaan... En aio silti taipua... Onneksi on tämä paikka mihin kirjoitella ajatuksia ja lueskella kokemuksia, saa välillä tuota päätäkin tuuletettua näistä ajatuksia ennenkuin tulee liian ahdasta. 

Oliko se nyt tässä?
4.5.2017 23:51

Jaa kirjanmerkki Jaa kirjanmerkki: ...

Hengitysliitto ry, Oltermannintie 8 / PL 40, 00621 Helsinki, puh. 020 757 5000.
Tilaa tupakoinnin lopettamiseen liittyvää materiaalia. Rekisteriseloste