riikkaK

www.stumppi.fi/blogit/riikkaK

riikkaK

Sukupuoli: Nainen
Kirjoituksia: 2
Luokka: Päätöksen tehneet

Höpinöitä, ajatuksia ja kokemuksia tupakoinnin lopettamisesta omaksi avuksi, ja miksei muidenkin


kahden päivän ikuisuus

2.6.2017 20:39 - 1 kommentti

Huhhuh. Nyt hieman yli 48 tuntia viimeisestä tupakasta. Motivaatio on vielä korkealla, eikä tupakka pyöri ihan niin paljon mielessä kuin ensimmäisenä päivänä. Jäätävä liman eritys on alkanut, mutta koitan muistuttaa itseäni että keuhkot ne vain puhdistautuu, tämä on hyvä juttu.

Jotenkin alkaa pelottamaan se ettei tässä matkassa ole konkreettista päämäärää. Sellaista päivämäärää että tietäis olevansa valmis. On vaan se tunne jota odottaa. Tunne siitä että tupakka ei enää hallitse mun elämää tai ole osana sitä. 

Nyt on sen verran paljon muutakin stressattavaa että pienet jutut tuntuu kaatavan koko maailman. (Lidlissä meinasi tulla itku kun en keksinyt mitä ruokaa jaksaisin laittaa tai haluaisin syödä) Koitan muistaa ettei tämän savuttomuuden tarkoitus kuitenkaan ole stressata, vaan helpottaa oloa ja mieltä. 

Positiivisena puolena se, että jo viime yönä töissä tuntui juokseminen ja hengittäminen helpommalta. Kun huomaa että alkaa pikkujutut ärsyttämään suunnattomasti olen koittanut hengitellä syvään ja muistuttaa itseäni ettei ole mihinkään kiire. Että nyt Riikka vaan hengität, keskityt ja hymyilet vähän niin kaikki on paremmin. 

Tänään aamulla kotimatkalla haistoin tupakoivan ihmisen varmaan 20 metrin päästä :D odotan sitä että se haju alkaisi ällöttämään niin ettei tupakkaa edes tekisi mieli. Välillä se haisee ihan karsealta mutta välillä taas tosi hyvältä

Nicoreten suusumutetta olen vain muutaman kerran käyttänyt, mutta se on kyllä minulla auttanut pahimpaan tupakanhimoon nopeasti :)

Eihän tämä niin helppoa ole kuin olin ehkä kuvitellut mutta päivä kerrallaan. 

-Riikka




Ensimmäinen päivä

31.5.2017 22:56 - ei kommentteja

Heippa kaikille!

Päätin alkaa kirjoittaa ihan tänne blogin puolelle, koska kirjoittaminen on ihan pienestä pitäen ollut mulle sellainen tunteiden outlet, joka auttaa vaikeina aikoina. Ja ihan vaan etten tuki foorumin keskusteluja roomaneillani, joita kaikkia ei välttämättä kiinnosta lukea :D

Tänään 31.5.2017 klo 18:52 sytytin toivottavasti elämäni viimeisen tupakan. En muista tarkkaan milloin alotin, mutta varmaan ainakin 2 ja puoli vuotta on jo tullut sauhuteltua. Koko sen ajan itselleni hokenut että en ole koukussa ja lopettaminen on vielä helppoa, silti jostain kumman syystä se tupakki vain palanut :D onhan niitä taukoja joitain ollut, mutta tätä lopetuskertaa olen suunnitellut jo lähemmäs puoli vuotta.

Suurin motivaationi tupakoinnin lopettamiseen tällä hetkellä on elokuussa alkavat kosmetologin opinnot. (Kahden viikon päästä toivottavasti siis olisi hyviä uutisia tulossa kun opiskelijavalinnat julkaistaan koulun sivuilla 16.5) Jostain syystä oman ajatusmaailman ja arvojen kanssa ei vaan sovi yhteen, että joskus tulevaisuudessa olisin tupakoiva kosmetologi. 

Jostain syystä kun itselle ei koskaan ole terveys riittänyt motivaatioksi lopettamiseen. Vieläkin muistan ala- ja yläasteella näytetyt kauhukuvat tupakoijien kehukoista sun muusta, ja oma isoäitini suurimman osan elämästään tupakoineena kuoli keuhkosyöpään 61-vuotiaana. Järkihän sitä käskee lopettamaan, mutta ei se vaan onnistu jos ei oo sydänkin mukana.

Niinkuin varmasti monilla muillakin, on minulla läheisiä joiden tietäisin ilahtuvan paljon savuttomuudestani, mutta jo ennen tätä yritystä olin todennut että itsestään sen on lähdettävä. Eihän kukaan muu sitä tupakkaa osta tai pakota sauhuttelemaan, niin ei sitä loppumaankaan voi kukaan muu valitettavasti saada. Varsinkin kun itsellä ei vielä ole esim. lapsia joiden takia olisi motivoitun lopettamaan.

Vaikka useita kuukausia mielessäni nauroin että onhan tämä ihan järjetöntä tupakki suussa suunnitella lopettamista, niin olen tekemästäni ajatustyöstä kuitenkin itselleni kiitollinen. Olen sellaisia projekti ihmisiä ja pelkän hetken mielijohteen kanssa en koskaan pääse puusta pitkälle.

Siksi olenkin kerännyt tähän elämäntapamuutokseen itselleni apukeinoja:

  • nikotiinikorvaushoitona nicoreten suusumute ja varalla kotona myös imeskelytabletteja 
  • lista muista keinoista, jotka voisivat helpottaa oloani tupakanhimon iskiessä mm. kahvin, veden tai teen juonti, juoksu tai kävelylenkki...jottei ole edes sitä mahdollisuutta että ensimmäisenä menee ostamaan tupakkaa kun ei muka muutakaan keksi :D
  • lista tupakoinnin lopettamiseen liittyvistä positiivisista (niin henkisistä kuin fyysisistäkin) vaikutuksista, josta voin sitten ruksailla asioita sen mukaan kuin niitä itsellä ilmenee
  • latasin nicoretten 7 keys to quit sovelluksen
  • jos innostun ajattelin myös askarella visuaaliseksi muistutukseksi "kalenterin" johon lätkiä vaikka tähtitarroja jokaisen savuttoman päivän merkiksi
Olen tietoinen että henkiset muutokset tulevat luultavasti itselleni olemaan niitä vaikeimpia tällä matkalla kohti savutonta ja terveempää itseäni. Tupakkaa on eniten aina palanut silloin kun suruttaa, vituttaa tai olen seurassa, jossa tupakoidaan. Tilanteita, joissa jokin tunne ajaa tupakille pyrin jatkossa korvaamaan liikunnalla. Elämäntapamuutoksiin liittyvissä asioissa kaikki tai ei mitään mentaliteetti saattaa olla hieman riskialtista, mutta uuden ja upean minäni sekä ammattini pauloissa omistan tulevat kaksi kuukautta hyvinvoinnille. Siis ilman tupakkaa, ilman älyttömiä määriä alkoholia, ilman jatkuvaa mässäilyä ja lisää liikuntaa! :)

Motivaation lähteitä savuttoman elämän aloittamiseen varmaan jokaiselta löytyy, mutta ajattelin loppuun vielä listata itselleni tärkeimmät syyt tupakoinnin lopettamiseen

  • rahan säästäminen (elokuussa toivottavasti muutto lähemmäs koulua)
  • kunnioitus ja into valitsemaani ammattia kohtaan (olen lukion jo käynyt, joten tämäkin valinta on ollut pitkällisen ja joskus tuskallisenkin ajatustyön ja suunnittelun tulos)
  • hengityksen helpottaminen (teen hyvin fyysistä työtä joka sisältää juoksemista niin sisällä kuin ulkonakin ja hiki valuu :D elikkä toivoisin duunin sujuvan helpommin)
  • hyvältä tuoksuminen (kuullostaa vähän höperöltä mutta en ole tupakan savun hajusta koskaan hirveästi pitänyt vaikka itse olenkin savutellut. etenkin käsiin haju jää välillä niin voimakkaasti että ihan yököttää)
Kiitos kaikille, jotka jaksoitte lukea loppuun saakka. Lähinnä siis itseäni varten höpisen, mutta jos joku toinen höpinöistäni siinä sivussa saa jonkinlaista motivaatioita tai vertaistukea niin mikäs sen parempi :)

-Riikka

Jaa kirjanmerkki Jaa kirjanmerkki: ...

Hengitysliitto ry, Oltermannintie 8 / PL 40, 00621 Helsinki, puh. 020 757 5000.
Tilaa tupakoinnin lopettamiseen liittyvää materiaalia. Rekisteriseloste