Tupakkariippuvuus

Tupakointia pidetään yleisesti ns. tapariippuvuutena. Tupakointi on riippuvuusoireyhtymä, joka sisältää ehdollistunutta käyttäytymistä (tapariippuvuus), mutta tupakkariippuvuus koostuu myös fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta riippuvuudesta. Tupakan erilaiset vaikutukset vahvistavat yhdessä toisiaan. Tupakoinnin alkuvaiheessa sosiaalinen yhteenkuuluvaisuuden tarve, joka toteutuu yhdessä kokeilemalla, saa vahvistusta kehittyvästä nikotiiniriippuvuudesta.

Jatkuvan tupakoinnin keskeinen syy on nikotiiniriippuvuus ja tupakoinnin lopettamisen jälkeiset vieroitusoireet. Nikotiiniriippuvuuden kehityttyä tupakoija kokee tupakan lievittävän akuuttia stressiä, sillä nikotiinin vierotusoireisiin kuuluu lisääntynyt ärtyvyys. Tupakkariippuvuutta hoitaessa tulee tuntea eri riippuvuuden mekanismit ja niiden yhteisvaikutukset. Osa tupakkariippuvuuden mekanismeista on samoja kuin yleisesti päihderiippuvuuksissa.

Tupakointi aiheuttaa sekä psykologisen että fysiologisen riippuvuuden. Fysiologisesta riippuvuudesta on merkkinä toleranssin (sietokyvyn lisääntymisen) kehittyminen nikotiinille. Pitkään tupakoinut saattaa polttaa päivässä 20–30 tupakkaa, jonka sisältämä nikotiiniannos aiheuttaisi tupakoimattomalle pahoinvointia ja muita nikotiinimyrkytyksen oireita. Psykologisesta riippuvuudesta on osoituksena pakonomainen tarve tupakoida ja varsin huomattavien rahasummien kuluttaminen savukkeiden hankkimiseen.

Lähde: duodecim/terveysportti