Nikotiiniriippuvuuden periytyminen

Riippuvuuden kehittymisherkkyydessä on suuria yksilöllisiä eroja. Tupakoinnin aloittaminen, sen jatkaminen, fyysisen ja psykologisen riippuvuuden kehittyminen, tupakanhimo ja tupakoinnin uudelleen aloittaminen johtuvat osittain perinnöllisistä syistä.

Erot nikotiiniriippuvuuden kehittymisen herkkyydessä ovat osin perinnöllisiä. Eroja on nikotiinireseptorien määrässä, tyypissä ja jakaumassa sekä nikotiinin aineenvaihdunnassa maksassa. Nikotiinireseptorien määrä ja herkkyys lisääntyvät tupakoinnin myötä, ja reseptorien toiminta säilyy poikkeavana vielä puoli vuotta tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Keskushermoston nikotiinireseptorien rakenne ja maksan kyky hajottaa nikotiinia mahdollisesti näyttävät ennustavan sitä, kuinka herkästi henkilö tulee riippuvaksi nikotiinista. Hitaasti nikotiinia hajottavilla on pienempi riski jäädä riippuviksi. Ilmeisesti heillä veren nikotiinipitoisuus on syy korkeana pitempään ja aiheuttaa kokeiluvaiheessa enemmän myrkytysoireita.

On mahdollista, että dopamiinin aineenvaihduntaan liittyvillä perintötekijöillä on merkitystä sekä nikotiini- että muissa riippuvuuksissa (alkoholi, uhkapelit). Persoonallisuutemme kehitykseen liittyvät myös geenit. Henkilöillä, joilla on voimakas riskinottotaipumus, on suurempi riski tulla nikotiinista riippuvaisiksi. Perintötekijöillä ei ole kuitenkaan mahdollista ennustaa yksilön riippuvuuden kehittymistä vaan niiden tutkimisella pyritään löytämään uusia hoitokeinoja riippuvuussairauksiin.